Gilbert ei ollut vielä tarpeeksi tunteittensa herra ollakseen punastumatta.
— Ja mitkä vaunut ne olivat, sanokaapas, pikku Cato?
— Ne vaunut kuuluivat dauphinen saattueeseen.
— Mitä sanottekaan? — huudahti vallasnainen. — Dauphine menee siis jo meidän edellämme?
— Niin.
— Minä luulin, että hän olisi vielä takanamme, tuskin Nancyssä. Eikö häntä sitten matkalla pysäytetäkään kunnianosoituksin?
— Kyllä, madame, mutta hänen Korkeutensa näyttää olevan kiireissään.
— Kiireissään, dauphine? Kuka teille on sen kertonut?
— Oletan.
— Oletatte?