Luja piiskan huimaus oli vastauksena tähän kehoitukseen, ja Gilbert tunsi, että vaunut, joita jo vietiin täyttä laukkaa, kiitivät nyt kahta vinhemmin.
— Siis on dauphine jo tuolla edessämme? — alkoi jälleen nuori nainen.
— Niin on, madame.
— Mutta hän pysähtyy nauttimaan aamiaista, — äännähti nainen aivan kuin itsekseen; — ja silloin me ajamme hänen ohitseen, jos hän ei viime yönä… pysäyttikö hän missään viime yönä?
— Kyllä, Saint-Dizierissä.
— Mihin aikaan?
— Noin kello yksitoista.
— Hän söi silloin illallista. Hyvä, hän syö nyt varmaan aamiaisen! Kyytimies, kuulkaa, mikä on ensimäinen huomattava kaupunki matkamme varrella?
— Vitry, madame.
— Ja miten pitkä matka on vielä Vitry'hin?