Hän kolkutti kolmannen kerran. Jo tuli kärsimättömäksi ja sanoi:
— Kuulkaa, te ette ole liioin kohtelias, ystäväni. Ja jos te ette ikkunaluukkuanne avaa, niin minä lyön sen heti sisään.
Tämän uhkauksen voimalla luukku avautui ja ikkunaan ilmestyivät jälleen äskeiset kasvot.
— Johan teille sanoin, ettei hevonen ole kaupaksi, — vastasi talonpoika uudestaan. — Luulisi sen lemmolla riittävän.
— Mutta minä tarvitsen juoksijaa, tietäkää se!
— Jos tarvitsette juoksijaa, niin menkää pyytämään kievarista. Siellä on yli kuusikymmentä hänen Majesteettinsa talleista tuotua, ja siellä on teillä vara valita. Mutta antakaa sen pitää hevosensa, jolla ei ole muuta kuin yksi.
— Mutta sanon toistamiseen, että minä tahdon tämän.
— Kylläpä kai tahdotte; arabialainen hevonen!
— Sitä suurempi syy tahtoakseni sen ostaa.
— Uskon kyllä, että tahdotte sen ostaa; paha vaan, että se ei ole kaupaksi.