— Sano vielä lisäksi, ole hyvä, että kuningas haluaa sen hevosen ostaa.
— Kuningas?
— Niin, hän itse.
— Älkää, ettehän liene vaan kuningas?
— En, mutta olen täällä hänen sijastaan.
— Kuninkaan sijasta? — virkkoi mies ja sipaisi hatun pois päästään.
— Joutuin, ystäväni, kuninkaalla on hyvin kiire.
Ja herra, joka oli vankka kuin mikä Herkules, tähysteli jälleen maantielle päin.
— No, kun se vallasnainen herää, niin minä puhun hänen kanssaan parisen sanaa, luottakaa minuun, — sanoi isäntä.
— Hyvä; mutta minulla ei ole aikaa odottaa hänen heräämistään.