— Minä en ymmärrä mitään muuta kuin että minulla on kiire.
— Se on paha asia.
— Ja koska, — jatkoi varakreivi välittämättä isännän mainitsemista esteistä, — hänen Korkeutensa dauphine ei tule tänne ennenkuin illalla…
— Mitä sanoitte…? — kysyi kievarinisäntä.
— Sanoin vaan, että hevoset joutuvat minua saattamasta ennenkuin dauphine tulee tänne…
— Monsieur, — äänsi isäntä-parka, — vaatisitteko te tosiaan…?
— Parbleu! — vastasi varakreivi mennen talliin, — sekö minut panisi kursailemaan, odotapas.
— Mutta, monsieur…
— Ainoastaan kolme hevosta. Minä en vaadi kahdeksaa hevosta, niinkuin heidän kuninkaalliset Korkeutensa, vaikka minulla olisikin siihen oikeus sukulaisena. Ei, kolme riittää minulle.
— Te että saa yhtään ainoaa! — huusi kievarinisäntä ja ryntäsi hevostensa ja matkustajan väliin.