— Lurjus, — sanoi varakreivi kalveten suuttumuksesta, — tiedätkö sinä, kuka minä olen?
— Jean, — huusi Chonin ääni; — Jumalan tähden, Jean, ei selkkauksia.
— Olet oikeassa, kiltti Chonchon, olet oikeassa. — Ja hän, varakreivi, aprikoi hetkisen.
— Hyvä, — virkkoi hän sitten, — ei sanakiistaa; vaan toimeen…
Ja hän kääntyi ylen kohteliaasti kievarinisännän puoleen.
— Hyvä ystäväni, — sanoi hän, — minä suojelen teitä kaikesta edesvastuusta.
— Miten? — kysyi kievarinisäntä, joka ei ollut vielä lainhaan rauhoittunut, vaikka puhuja näyttikin niin laupiaalta.
— Siten, että minä otan hevoset itse. Tuossa on kolme aivan samanlaista. Minä otan ne.
— Mitä, te otatte ne?
— Otan.