— Ja suojelette sillä tavalla minua edesvastuusta?
— Kyllä, sillä ettehän te niitä minulle antanut, ne vietiin teiltä.
— Mutta se ei käy päinsä, sanon minä.
— Sepä nähdään. Missä täällä pidetään valjaita?
— Kukaan ei saa totella, — huusi isäntä parille kolmelle rengille, jotka askaroivat pihalla ja tallissa.
— Ahaa, nekö vintiöt!
— Jean, rakas Jean, — huusi Chon nähden vaunujen oviaukosta kaikki, mitä ulkona tapahtui. — Älä sotke meitä nyt selkkauksiin, ystäväni. Tällaisilla asioilla täytyy kärsiä kaikki.
— Kaikki, paitsi myöhästymistä, — vastasi Jean järkkymättömän tyynenä. — Ja koska viivyttelisin asiaa, jos odottaisin noiden vintiöiden apua, niin teenpä työni itse.
Ja Jean täytti uhkauksensa ottaen seinältä kolmet valjaat ja pannen ne kolmen hevosen selkään.
— Herran tähden, Jean, — huusi Chon ja pisti kätensä ristiin, — älä tee sitä.