— Tahdotko joutua perille vai etkö? — kysyi varakreivi hammasta purren.
— Tietysti tahdon. Kaikki on hukassa, ellemme joudu,
— Hyvä, anna siis minun jatkaa.
Ja varakreivi lähti, vetämään toisten hevosten joukosta noita kolmea valitsemaansa, jotka eivät olleetkaan huonoimpia, vaunujensa eteen.
— Muistakaa, monsieur, — huusi kievarinisäntä kiiruhtaen Jeanin perästä, — muistakaa, että tämä hevosvarkaus on majesteettirikos.
— En minä niitä varasta, minä ne lainaan, kuuletko. Tulkaa pois, mustat pokut, tulkaa!
Kievarinisäntä juoksi luo ja aikoi tarttua suitsiin; mutta ennenkuin hän ennätti niihin koskea, lykkäsi matkustaja hänet kovalla töytäyksellä takaisin.
— Rakas veli, rakas veli, — huusi neiti Chon.
— Ahaa, se olikin hänen veljensä, — mutisi Gilbert vaunujen nurkassa itsekseen ja henkäisi kevennyksestä.
Samassa aukesi ikkuna tien toisella puolella vastapäätä tallin ovea ja ikkunasta pilkisti ulos erittäin kaunis nainen kuulemastaan metelistä peljästyneenä.