— Ah, tekö siellä, madame? — virkkoi Jean muuttaen puheen aihetta.
— Mitenkä minä? — vastasi nuori nainen huonolla ranskankielellä.
— Te olette noussut ylös, se on hyvä. Myyttekö minulla hevosenne?
— Hevoseni?
— Niin, tuon harmaan arabialaisen hevosen, joka on sidottu ikkunaluukkuun. Tiedättehän, että tarjoan siitä viisisataa pistolia.
— Minun hevoseni ei ole kaupan, monsieur, — vastasi nuori nainen ja sulki ikkunan.
— Ei ole onni matkassani tänään, — sanoi Jean, — minulle ei tahdota myydä eikä antaa kyytiinkään hevosia. Corbleu. Minä otan väkisin arabialaisen, ellei sitä minulle myydä. Ja pakahdutan meckenburgilaiset oriit, ellei niitä anneta minulle kyytiin! Tule tänne, Patrik!
Matkustajan lakeija hyppäsi alas vaunujen ajopukilta.
— Ala valjastaa, — sanoi Jean hänelle.
— Tulkaa hätään, rengit! — huusi kievarinisäntä. Kaksi tallirenkiä juoksi paikalle.