— Että te olette mainioissa väleissä myöskin Choiseulien kanssa.
— Madame, hra de Choiseul on pääministeri; hän käskee ja ja minun täytyy panna käskyt toimeen.
— Jos siis hra de Choiseul käskee teitä, että minua on vainottava, ärsytettävä ja kiusattava kuoliaaksi, niin te annatte kiusanhenkieni minua vaivata, ärsyttää ja minut tappaa? Koreat kiitokset!
— Puhutaanpas nyt tästä asiasta, — vastasi de Sartines ja tohti istuutua kuninkaan lemmikin siitä suuttumatta, sillä sellaisen epäkohteliaisuuden salli mielelläänkin miehelle, jolla oli tarkimmat tiedot kaikista tapahtumista koko Ranskassa. — Mitä teinkään hyväksenne kolme päivää sitten? — kysyi poliisipäällikkö.
— Ilmoititte minulle, että Chanteloupista lähetettiin pikaviesti jouduttamaan dauphinen matkaa.
— Ja oliko se vihamiehen työ?
— Ei. Mutta miten olette käyttäytynyt tuossa esittely-asiassa, joka, niinkuin tiedätte, on minun itserakkaudelleni niin merkitsevä?
— Parhaiten, miten suinkin olen voinut.
— Hra de Sartines, te ette ole aivan suora.
— Oi, kreivitär, te loukkaatte minua! — Kuka etsi teille esimerkiksi erään kapakan perukasta lyhemmässä kuin kahdessa tunnissa varakreivi Jeanin, kun teidän tarvitsi lähettää hänet jonnekin, minne, en tiedä, tai paremminkin, tiedän?