— Hyvä, sen painan muistiini. Ja kun olitte lähettänyt tuon kuriirin, mitä teitte sitten?
— Olin Oopperassa.
— Katsomassa pikku Guimardia?[45] Soubise-parka!
— En suinkaan, vaan vangituttamassa erään kuuluisan taskuvarkaan, jonka olin antanut olla rauhassa niin kauan kuin hän oli tyytynyt pelkästään verojen yleisvuokraajiin, mutta joka oli nyt uskaltanut kääntyä parin kolmen ylhäisen herran puoleen.
— Tai oli ollut kyllin tyhmä sen tehdäkseen, olisi teidän mielestäni pitänyt sanoa, monsieur. Entä Oopperan jälkeen?
— Oopperan jälkeen?
— Niin. Taidanpa olla nenäkäs tätä kysyessäni, vai mitä?
— Ette suinkaan. Oopperan jälkeen… Malttakaapas, kun muistelen.
— Ahaa, siinä tuntuu muistinne pettävän!
— Eihän. Oopperan jälkeen… Kas, nyt sen muistan.