— Hyvä.
— Minä laskeusin alas rattailta ja kapusin sitten taas ylös erään naishenkilön luo, jolla on peliluola, ja vein hänet itse For-l'Évêqueen.[46]
— Hänen vaunuillaan?
— Ei, vaan ajurin rattailla, joilla olin tullutkin.
— Entä sitten?
— Kuinka, sitten? Se loppui siihen.
— Ei, se ei loppunut siihen.
— Menin ja istuin jälleen rattaille.
— Ja kenen tapasitte niissä? Sartines punastui.
— Ah, — huudahti kreivitär lyöden pieniä käsiään vastatusten, — minulla on kunnia saada poliisipäällikkö punastumaan.