— Kuule minua, Ximenes, — virkkoi viimein suurkopti kääntyen Espanjan nimessä puhuneen miehen puoleen, — sinä olet harras mies, mutta sinä epäilet liikaa. Maasi nukkuu, sanoit sinä; mutta se nukkuu siksi, ettei sitä kukaan herätä. Mene, muista että Kastilia on Cidin syntymämaa.
Viimeinen johtajista astui vuorostaan esille. Mutta hän ei ollut ennättänyt kolmea askelta, kun suurkopti seisautti hänet käden liikkeellä.
— Sinä, Scieffort Venäjältä, sinä kavallat asiasi ennenkuin kuukausi on kulunut; mutta kuukauden päästä sinä olet kuollut.
Moskoviitti lyyhähti polvilleen; mutta suurkopti vaati uhkaavalla viittauksella häntä nousemaan ylös, ja tuo tulevaisen tuomion uhri meni horjuen ulos.
Tuo omituinen henkilö, jonka näin olemme johtaneet esittämään näytelmämme tärkeintä osaa, jäi nyt yksin. Hän katseli ympärilleen, ja kun hän huomasi, että vastaanottosali oli tyhjä ja hiljainen, napitti hän kiinni mustan samettitakkinsa, jossa oli kirjatut napinlävet, painoi hatun päähänsä, kosketti jousta kupariportissa, joka oli hänen tänne saapuessaan sulkeutunut hänen takanaan ja läksi menemään alas vuoren louhikoita, aivan kuin ne olisivat olleet hänelle kauan sitten tutut. Ja kun hän saapui metsään, jatkoi hän kulkuaan varmasti sen lävitse, vaikka hänellä ei ollut opasta eikä valoa, — jatkoi niinkuin näkymätön käsi olisi häntä taluttanut.
Tultuaan metsän toiseen laitaan katseli hän ympärilleen, missä hänen hevosensa olisi, ja kun hän ei sitä nähnyt, niin hän kuunteli. Hän oli silloin kuulevinaan hirnuntaa jossakin kaukana. Matkalaisemme huulilta läksi silloin omituinen visertävä ja venyvä vihellys.
Tuokion päästä olisi siellä saattanut kuulla Djeridin pimeässä ravaavan paikalle, uskollisena ja tottelevaisena kuin ilakoiva koira. Matkalainen keikahti notkeasti sen selkään, ja pian katosivat he molemmat nopeaa juoksua yöhön, sulautuen näkymättömiin synkällä kanervanummella, joka leviää Danenfelsin ja Ukkosvuoren huipun välillä.
1.
Rajuilma.
Oli kulunut kahdeksan päivää kohtauksesta, jonka äsken olemme kertoneet. Sinä päivänä, noin kello viiden aikaan iltapuolella, lähtivät ajoneuvot neljän hevosen vetäminä ja kahden kyytimiehen ohjaamina taipalelle pienestä Pont-à-Moussonin kaupungista, joka on Nancyn ja Metzin välillä. Matkustajat olivat muuttaneet hevosia sikäläisellä kyytiasemalla, ja vaikka kievarin terhakka emäntä, seisten ovellansa pitämässä silmällä myöhästyneitä matkustajia, oli hartaasti pyytänyt heitä jäämään yöksi taloon, olivat nämä kuitenkin pysähtymättä pitkittäneet matkaansa Pariisiin päin.