— Sitten se viisu. Rouva de Grammont nyt puhuu:
Poliisi, myöntäkää se vaan, on pehmyt pinta mulla! Se tiedoks Ranskan kuninkaan nyt antakaa jo tulla.
— Madame, madame! — huusi de Sartines raivoissaan.
— Oi, rauhoittukaa, — vastasi kreivitär hänelle, — sitä ei ole vielä painettu muuta kuin tuhat kappaletta. Mutta nyt teidän täytyy kuulla myöskin se vaudeville.
— Onko teillä kirjapainokin?
— Sepä kysymys! Eikö hra de Choiseulilläkin ole kirjapainoa?
— Varokoon painattajanne itseään!
— Niin, koettakaa vaan. Hänellä on lupakirja minun nimessäni.
— Tämähän on inhoittavaa! Ja kuningas nauraa näille hävyttömyyksille?
— Kuinkas muuten? Hän se juuri miettii ja tekee minulle riimejä, milloin hämähäkkini eivät niitä keksi.