— Siksi, että menee vielä aikaa niitä levittäessä. Eikö muuten ole tapana, että poliisi saa vasta kaikkein viimeiseksi tiedon kaikesta, mitä tapahtuu? Oi, ne ilahuttavat teitä mitä suurimmassa määrin, uskokaa minua. Minä nauroin niille tänä aamuna lähes tunnin, ja mitä kuninkaaseen tulee, hän nauroi niille vatsansa kipeäksi. Sen vaivan vuoksi hän nyt viipyykin.
— Minut perii hukka! — huudahti de Sartines lyöden kaksin käsin peruukkiansa.
— Ei, teitä ei peri hukka, vaan teistä tehdään pilkkalauluja, ei muuta. Perikö minut hukka la Belle Bourbonnaisen[47] vuoksi, minutkaan? Ei, minä olen vaan raivostunut, siinä kaikki, ja siksi minä tahdon puolestani raivostuttaa muita. Ah, nämä suloiset runot! Minä tulin niistä niin tyytyväiseksi, että käskin antaa kirjallisille skorpiooneilleni viiniä, ja he ovat kai paraikaa humalassa.
— Voi, kreivitär, kreivitär!
— Luetaan ensin tuo komparuno.
— Armoa!
— Oi Ranska, mik' on kohtalos!
Tuon naaran saalis olla!…
Ei, minähän erehdyin, tämähän oli se, jota te annoitte levittää minua vastaan. Niitä on niin paljon, että pää menee sekaisin. Malttakaapas, tämähän se on:
Hei, kuomat, näittekö, kun tuotiin uus kyltti hajuaines-puotiin? Sen muuan Luukkaan maalareista on tehnyt, kyljet puteleista ja purkeista hän miesten kuvin on koristellut: niissä huvin tuo meille naamat tuttuin herrain Boynes'n ja Maupeoun ja Terrayn ja Sartines'n myös samaan hintaan. Ja sitten kyltin alapintaan hän piirsi, siellä ostaa että saa neljän kelmin kauneusvettä.
— Ah teitä julmuria, tehän teette minusta oikeinpa tiikerin.