— Odotan.
— Minun veitikkani ryhtyivät heti toimeen, ja he ovat käsitelleet ainetta niinkuin koulupojat sekä kertomuksen muodossa että runomitalla, jopa laajoina kuvauksinakin. Ja minä sain tänä aamuna jo yhden komparunon, yhden viisun ja yhden vaudevillen.
— Hyvä Jumala!
— Kaikki kolme murhaavia. Minä lahjoitan ne tänään kuninkaalle samoin kuin te huvitatte häntä tuolla uudella isämeidällä, jota annatte levittää häntä vastaan, tiedättehän?
'Isä meidän, joka olet Versaillesissa, häväisty olkoon sinun nimesi niinkuin sen olla tulee; alasmenköön sinun valtakuntasi; älköön tapahtuko sinun tahtosi ei maan päällä enempää kuin taivaassakaan; anna meille takaisin meidän jokapäiväinen leipämme, jonka hempukkasi ovat meiltä syöneet; anna anteeksi parlamentillesi, joka ajaa sinun etujasi, niinkuin mekin annamme anteeksi sinun ministereillesi, jotka ovat ne kavaltaneet. Älä johdata itseäsi rouva Dubarryn kiusaukseen, mutta päästä meitä pahasta kansleristasi. Aamen.'
— Mistä te olette tuonkin saanut käsiinne? — kysyi de Sartines, joka oli pannut kätensä huoaten ristiin.
— Ah, Jumala paratkoon, minun ei tarvitse mitään käsiini etsiä, — vastasi kreivitär, — minulle lähetetään kohteliaasti joka päivä kaikki parhain, mitä tähän alaan kuuluu. Minä olen muuten kiitollinen teillekin näistä jokapäiväisistä lähetyksistä.
— Mutta, madame…
— Ja vastalahjaksi saatte te huomenna tuon komparunon, viisun ja vaudevillen.
— Ja miksikä en jo heti?