— Te vaalitte heitä siis huonosti.
— Minä en vaali heitä ollenkaan. Jos he lihoisivat, tulisivat ne yhtä tuhmiksi kuin hra de Soubise. Rasva haihduttaa sapen, sehän on tunnettu asia.
— Jatkakaa, minua alkaa aivan pöyristää.
— Minä muistin kaikki häijyydet, joita te annatte Choiseulien minulle tehdä. Se pistätti minua, ja minä siis laadin Apollonpojilleni seuraavan ohjelman: 1. hra de Sartines puettuna viskaaliksi, käymässä erään talon neljännessä kerroksessa Arbre-Sec kadun varrella, erään nuoren immen luona, jolle hän ei häpeä antamasta joka kuukauden viimeinen päivä kurjat kolmisensataa livreä.
— Madame, te koetatte halventaa ainoastaan hyväätyötä.
— Muita töitä ei yleensä voidakaan halventaa. 2. hra de
Sartines kunnianarvoisan lähetyspapin salapuvussa hankkii pääsyn
Karmeliitti-luostariin Saint-Antoine-kadun varrella.
— Madame, minä toin vaan noille hyville nunnille uutisia Idästä.
— Läheisestä vai kaukaisesta? 3. hra de Sartines poliisipäällikön virkapuvussa ajellen keskellä yötä pitkin katuja kahden kesken herttuatar de Grammontin kanssa.
— Ah, madame, — sanoi Sartines peljästyneenä, — aiotteko siinä määrin riistää arvon minun hallinnolliselta työltäni?
— Mitä, annattehan tekin riistää arvon minun samallaiselta työltäni, — vastasi kreivitär nauraen. — Mutta odottakaahan lisää.