— Hyvä, siispä rukoilen armoa, — sanoi poliisipäällikkö ja laskeusi polvilleen.
— Siinä teette viisaasti.
— Tehkäämme sula sovinto, taivaan tähden, kreivitär.
— Mitä, pelkäättekö te paria vaivaista runoa, te, mies, ministeri?
— Oh, jos minun ei tarvitsisi muuta peljätä!
— Mutta te ette tule ajatelleeksi, miten ikäviä hetkiä moinen viisu voi tuottaa minulle, joka olen vaan heikko nainen?
— Kuningatar te olette.
— Niin, kuningatar, jota ei ole vielä esitelty hovissa.
— Minä vannon teille, kreivitär, että minä en ole koskaan tehnyt teille mitään pahaa.
— Ette itse, mutta annatte muitten tehdä.