— Niin vähän kuin mahdollista, — väitti poliisipäällikkö.
— No, minun täytynee uskoa, — vastasi kreivitär.
— Te saatte sen uskoa.
— Nyt on siis tehtävä vastakkaista pahalle: nyt on tehtävä hyvää.
— Auttakaa minua, niin olen varma, että onnistun.
— Oletteko te minun puolellani vai ettekö?
— Olen.
— Onko auliutenne niin suuri, että tuette minun esittämistäni hovissa?
— Saatte itse määrätä sen suuruuden.
— Muistakaa, että kirjapainoni on valmiina; se käy yötä ja päivää, ja vuorokauden kuluttua ovat tuhraajani jälleen nälkäisiä, ja kun heillä on nälkä, niin he purevat.