Tässä emme ota lukuun kreivittären uskotuinta kamarineitsyttä emmekä pientä neekeripoikaa: sillä heidän läsnäoloaan ei sielläkään ajateltu.
— Hyvää huomenta, kreivittäreni, — sanoi kuningas suudellen rouva
Dubarryn kättä. — Näytätte, Jumalan kiitos, niin reippaalta ja
kukoistavalta tänään! Päivää, de Sartines! Tehdäänkö täällä työtä?
Taivas, miten paljon papereita! Älkää näyttäkö niitä vaan minulle!
Ah, miten kaunis suihkulähde, kreivitär!
Ja rauhattoman ja oikullisen uteliaana kuten ainakin loi Ludvig XV katseensa valtavan suureen kiinalaiseen koristelaitokseen, joka oli vasta eilis-iltana tuotu kaunistamaan erästä kreivittären makuuhuoneen nurkkaa.
— Sire, — vastasi rouva Dubarry, — se on kiinalainen suihkulähde, kuten teidän Majesteettinne näkee. Kun avaa sen takana olevan hanan, niin alkaa vesi suihkuta ja panee posliini-linnut visertämään ja lasikalat uimaan; sitten aukeavat pagoodin ovet ja siitä astelee esille pieni jono mandariineja.
— Sangen somaa, kreivitär, — sanoi kuningas.
Samassa tuli lähelle pieni neekeripoika, joka oli puettu sellaiseen eriskummallisen mielikuvituksen mukaan laadittuun pukuun, jollaisilla Orosmanet ja Othellot siihen aikaan koristettiin. Hänellä oli päässä toisella korvallisella pieni turbaani pystyin sulkatöyhdöin, yllään kullalla kirjattu jakku, joka jätti hänen mustat käsivartensa paljaiksi, ja polviin ulottuvat pösöhousut, jotka olivat ommellut valkeasta ja kullalla seatusta silkistä. Housuja liitti liiveihin korea vyö ja siihen oli pistetty tikari, jonka kahva säkenöi jalokiviä.
— Peste! — huudahti kuningas, — miten Zamore on komea tänään!
Neekeri asettui katselemaan tyytyväisenä itseään kuvastimesta.
— Sire, hän aikoo anoa teidän majesteetiltanne suosionosoitusta, — sanoi kreivitär Dubarry.
— Madame, — vastasi Ludvig XV mitä viehättävimmin hymyillen, —
Zamore tuntuu minusta ylen kunnianhimoiselta.