— Kuinka niin, sire?
— Sillä te olette jo suonut hänelle suurimman armon, mitä hän voi enää toivoa.
— Minkä sitten?
— Saman, jonka minullekin.
— Minä en ymmärrä, sire.
— Te olette tehnyt hänet orjaksenne.
De Sartines kumarsi hymyillen ja puraisi huultaan.
— Ah, te olette hurmaava, sire! — huudahti kreivitär. Sitten kallistui hän kuiskaamaan kuninkaan korvaan:
— Ranska, minä jumaloin sinua. Kuningas hymyili nyt vuorostaan.
— No niin, — kysyi hän, — mitä hyvää toivotte Zamorelle?