— Siinä olette väärässä, sire, sillä minä en aio muuta kuin pyytää häneltä pientä tietoa.
— Asia siis koskee teitä itseänne?
— Minua toki.
— No mitä te tahdotte häneltä vielä tietää? Onhan hänen ennustuksensa jo toteutunut.
— Niinkö, teidän mielestänne?
— Aivan varmaan: te olette kuningatar! Niinpä hänellä ei ole teille enää mitään sanomista.
— On kyllä. Hänen on ennustettava minulle, milloin tämä kuningatar esitetään hovissa; ei riitä, että kuningatar hallitsee yöllä, sire, täytyy hiukkasen hallita päivälläkin.
— Se asia ei riipu taikurista, — virkkoi Ludvig XV työntäen huuliaan pitkälle, kun huomasi pakinan saavan epämiellyttävän käänteen.
— Kenestä se sitten riippuu?
— Teistä itsestänne.