— Olkoon sitten; mutta yksinäni ette voi estää minua siitä.
— Oh, puhukaa yksinänne, mitä mielenne tekee. Kreivitär ojensi kätensä kukkuraista hedelmäkoria kohti, otti siitä kaksi appelsinia ja nakkeli niillä palloa käsissään.
— Alas Praslin, ylös Choiseul, — hoki hän, — ylös Praslin, alas
Choiseul.
— No, mitäs nyt teette? — kysyi kuningas.
— Teidän Majesteettinne antamalla luvalla nakkelen alas ministeriöitä.
Samassa tuli Dorée sisään ja kuiskasi jotain emäntänsä korvaan.
— Tietysti! — huudahti kreivitär heti.
— Mitä niin? — kysyi kuningas.
— Chon on palannut matkalta, sire, ja pyytää saada tulla teidän
Majesteettianne alamaisesti tervehtimään.
— Antaa tulla, antaa Chonin tulla! Minä olen tosiaan tuntenut neljä, viisi päivää ikäänkuin jotain puuttuvani, tietämättä mitä.