— Mitä varten?
— Puhuaksemme sangen tärkeästä asiasta.
— Oh, aikani on hyvin niukalla, hra Sartines, — vastasi Ludvig XV jo ennakolta haukotellen.
— Ainoastaan pari sanaa, sire.
— Mistä asiasta?
— Noista ihmeidentekijöistä, kaukonäkijöistä, illuminaateista.
— Oh, huijareita. Antakaa heille lupakirja esiintyä silmänkääntäjinä, niin ei heitä enää tarvitse peljätä.
— Sire, tohdinko väittää vastaan ja sanoa, että asia on paljoa vakavampi kuin teidän Majesteettinne luulee. Joka hetki perustetaan uusia vapaamuurari-seuroja. Niin, se ei ole enää mikään seura, se on kokonainen lahko, johon kaikki yksinvallan viholliset liittyvät: ideoloogit, encyklopedistit, filosoofit. He aikovat suurilla juhlallisuuksilla ottaa jäseneksi myöskin hra de Voltairen.
— Mutta se mieshän on sairas ja kuolee.
— Hänkö? Oh, ei suinkaan, sire, — niin tyhmä hän ei ole.