— Kavalasti karaten hänen kimppuunsa.
— Kavalasti karaten!… Mutta kuulkaa, Sartines, tämä tuntuu olevan asia, joka kuuluu teidän alaanne.
— Kertokaa tapahtuma minulle, — sanoi de Sartines. — Mutta pyydän, ettei teidän mielipahanne liioittelisi asiaa. Kuta oikeudenmukaisempia olemme, myöskin sitä ankarampia, ja usein asia kadottaa merkityksensä, kun arvostelee sitä lähemmin ja tyynesti.
— Oh, minä en ole sitä suinkaan muilta kuullut, — huudahti Chon, — minä näin sen itse, näin omin silmin.
— No mitä sinä sitten näit, oi suuri Chon? — kysyi kuningas.
— Minä näin, että muuan mies karkasi veljeni kimppuun ja pakotti hänet paljastamaan miekkansa ja haavoitti häntä pahoin.
— Oliko tuo mies yksinään? — kysyi de Sartines.
— Ei lainkaan, hänellä oli mukanaan kuusi muuta miestä.
— Varakreivi-rukka! — säälitteli kuningas ja katsoi yhtä mittaa kreivitärtä nähdäkseen, missä määrin hän suri ja voidakseen sen mukaan itsekin surra. — Varakreivi-rukka, pakotettu kaksintaisteluun!
Kuningas huomasi kreivittären silmistä, ettei tässä ollut suinkaan leikki kysymyksessä.