Dauphin kiersi vaan kiinni vaskiruuvia, mutta kumarapäin seistessäänkin hän kuunteli, eikä häneltä mennyt ohi korvien sanaakaan keskustelusta.
— Nyt kerron teille, miten asia tapahtui, — virkkoi kuningas.
— Teidän Majesteettinne tietää saaneensa oikeat tiedot? — kysyi de
Choiseul.
— Oh, mitä siihen tulee, niin…
— Me kuuntelemme, sire!
— Me kuuntelemme? — toisti kuningas kummastuen.
— Niin, hänen Korkeutensa dauphin ja minä.
— Hänen Korkeutensa dauphin? — toisti kuningas ja katseli vuorotellen kunnioittavassa asennossa seisovaa de Choiseulia ja odottavalta näyttävää Ludvig Augustia. — Ja mitä dauphinilla on tässä kahakassa tekemistä?
— Se koskee hänen Korkeuttaan, — jatkoi de Choiseul ja kumarsi nuoreen prinssiin päin, — kun nimittäin madame la dauphine on siinä osallisena.
— Madame la dauphine osallisena? — huudahti kuningas ja nyt häntä aivan pöyristi.