— Niissä ei ollut muuta kuin yksi hyvä, — mutisi hän hampaittensa välistä, — ja hänkin lähtee pois!
Kova huuto oli vastauksena tähän totuuteen, joka oli tosiaan melkoisen epäkohtelias muille kotiin jääneille tyttärille. Oviverho aukesi, ja Ludvig XV:ttä tervehdittiin yhteen ääneen kolmesta vimmastuneesta suusta näillä sanoilla:
— Kiitos kunniasta, isä!
Kuningas seisoi nyt kolmen muun tyttärensä keskellä.
— Ah, sinäkö se olet, Riepu, — sanoi hän kääntyen vanhimman tyttären puoleen, nimittäin madame Adelaiden. — Ah, ma foi, suutu tai ole suuttumatta, minä puhuin totta.
— Oh, te ette puhunut meille mitään uutta, — keskeytti prinsessa
Viktoria, — me tiedämme, että te olette aina pitänyt enemmän
Louisesta.
— Ma foi, sinä lausut suuren totuuden, Rääsy.
— Mutta miksi te pidätte Louisea meitä parempana? — kysyi prinsessa
Sofia pistävällä äänellä.
— Siksi, että Louise ei kiusaa minua, — vastasi Ludvig XV leppoisuudella, josta hän oli itsekkäillä hetkillään oivallinen tyyppi.
— Oh, kyllä hän teitä kiusaakin, odottakaahan, isä, — vastasi prinsessa Sofia.