— Kas niin, madame, — sanoi mestari Flageot kohteliaasti, — sallinette nyt minun ilmaista teille iloani näin odottamattomasta tulosta?
Rouva de Béarn kohotti paraikaa syvässä nojatuolissa jalkojaan sen verran permannosta, että Marketta saattoi panna sen ja hänen kirjattujen silkkikenkiänsä väliin tuomansa nahkatyynyn, ja suoristautui nyt yhtäkkiä.
— Kuinka, odottamattomastako? — vastasi hän ja pisti nenälleen silmälasinsa, jotka hän oli jo vetänyt kotelosta, voidakseen paremmin tarkastaa varakansleria.
— Tiettävästi; minä luulin, että te olisitte siellä tiluksillanne, madame, — vastasi asianajaja, antaen herttaisesti tilusten imartelevan nimen rouva de Béarnin kolmelle auranalalle vihannestarhaa.
— Kuten huomaatte, olen siellä ollutkin; mutta ensimäisen merkin teiltä saatuani kiiruhdin tänne.
— Ensimäisen merkin minulta? — matki asianajaja hämmästyneenä.
— Ensimäisen sanan, ensimäisen tiedon tai neuvon teiltä tultua, miten vaan haluatte sitä nimittää.
Asianajajan silmät tulivat suuriksi kuin kreivittären silmälasit.
— Toivoakseni olen tarpeeksi kiiruhtanut, — jatkoi kreivitär, — että voitte olla minuun tyytyväinen.
— Suorastaan hurmaantunut, madame, kuten aina teihin; mutta sallikaa minun teille sanoa, että minä en jaksa ymmärtää, mitä minulla tässä tulossanne on tekemistä.