— Ja ennen kaikkea hyvin auttavainen.
— Minä olen liian vanhaa sukua miellyttääkseni häntä, monseigneur.
— Mutta minä uskon, että te erehdytte siinä, kreivitär; hän päinvastoin koettaa saada ystäviä itselleen vanhoista suvuista.
— Niinkö luulette? — kysyi vanha kreivitär, ja hänen vastenmielisyytensä horjahti heti.
— Tunnetteko häntä?
— En, Jumala paratkoon.
— Oi, se on paha asia. Kas siinä henkilö, jolla on vaikutusta, arvellakseni!
— Niin, kyllä hänellä on vaikutusta; mutta minä en ole koskaan häntä nähnyt.
— Ettekä hänen kälyäänkään Chonia?
— En.