— Hra d'Aiguillon?

— Keikari, josta puhutaan aivan arvottomia; että hän meni myllyyn piiloon toisten taistellessa… Hyi mokomaa!

— Oh, ei pidä uskoa muuta kuin puolet siitä, mitä ihmiset juttelevat, — sanoi kansleri. — Mutta ajatellaanpas vielä toisia.

— Niin, monseigneur, ajatelkaa, ajatelkaa!

— Ja miksikä ei…? Niin… Ei… Kyllä tosiaan…

— Sanokaa, monseigneur, sanokaa.

— Miksipä ei kääntyä itse kreivittären puoleen?

— Rouva Dubarryn? — kysyi käräjätäti ja levitti häveliäästi viuhkansa.

— Niin, hän on pohjaltaan hyvä ihminen.

— Tosiaanko!