Ja kun kohteliaisuudet kahden puolen oli suoritettu, osoitti madame
Dubarry rouva de Béarnille nojatuolia ja asettui itse toiseen.
31.
Zamoren virkavaltuus.
— Madame, — sanoi kuninkaan lemmikki vanhalle kreivittärelle, — puhukaa nyt, minä kuuntelen.
— Suo anteeksi, kälyni, — keskeytti Jean jääden yhä seisoalleen, — salli minun poistaa luulosi, että kreivitär muka sinulta jotain pyytäisi. Madame ei ole sellaista edes ajatellutkaan. Kansleri lähetti hänen luoksesi eräälle asialle, ei muuta.
Vanha rouva loi Jeaniin ylen kiitollisen katseen ja antoi kreivittärelle varakanslerin allekirjoittaman virkavaltuuden, joka korotti Luciennesin kuninkaalliseksi linnaksi ja Zamoren kuvernöörin arvoon.
— Minä se siis olenkin teille kiitollisuuden velkaa, — sanoi kreivitär vilkaisten kirjelmää, — ja olisin sangen onnellinen, jos saisin olla puolestani teille jollain tavoin mieliksi…
— Oh, se on hyvin helppoa, madame, — huudahti käräjätäti niin vilkkaasti, että liittoutuneemme oikein ihastuivat.
— Millä tavoin, madame? Sanokaa vaan, olkaa hyvä.
— Koska olette, madame, suvainnut ilmaista minulle, ettei nimeni ole teille aivan tuntematon…