— Jos täytyy sanoa teille totuus, niin pelkäänpä, että asia on siten.
— Sanoiko hänen Majesteettinsa niin!
— Hänen Majesteettinsa ei sitä nimenomaan sanonut, sillä hän on ylen varovainen ja hienotuntoinen, mutta hän näytti kuitenkin jo pitävän noita tiluksia suorastaan Saluces-suvulle joutuneina.
— Oh, hyvä Jumala, madame, jos hänen Majesteettinsa vaan olisi asiasta perillä, jos hän vaan tietäisi, että ne tilukset on pantu ryöstöön velasta, joka on aikoinaan jo maksettu… niin, madame, ne on maksettu; nuo kaksisataa tuhatta livreä on aikoinaan velkojalleen suoritettu. Tosin ei minulla ole siitä minkäänlaista kuittia, mutta minulla on siveelliset todistukset, ja jos minä saisin itse parlamentin edessä ajaa ja puolustaa asiaani, niin minä todistaisin selvillä johtopäätöksillä…
— Johtopäätöksillä? — keskeytti kreivitär; hän ei ymmärtänyt rouva de Béarnin jutusta kerrassaan mitään, mutta seurasi muka ylen tarkkaavasti tätä hänen puolustuspuhettaan.
— Niin, madame, johtopäätöksillä.
— Todistaa asiaa johtopäätöksillä on kyllä sallittu, — virkkoi Jean
Dubarry.
— Ah, luuletteko niin, hra varakreivi? — huudahti vanhus.
— Kyllä, siitä olen varma, — vastasi varakreivi ankaran vakavasti.
— No niin: johtopäätöksillä todistaisin, että Guy Gaston IV, Béarnin kreivi, on maksanut aivan varmaan tämän kahdensadan tuhannen livren velan, joka otettiin vuonna 1406 ja joka kasvaneine korkoineen nousee nyt yli miljoonan livren; voisin todistaa, että hän sen maksoi kuolinvuoteellaan vuonna 1417, sillä hänen testamentissaan näkyy hänen omakätinen kirjoituksensa: "Kuolinvuoteellani, olematta enää mitään ihmisille velkaa ja Jumalan eteen valmiina astumaan…"