— Niin, entä sitten? — kysyi rouva Dubarry.
— No, ymmärrättehän: koska hän ei kerran ollut kenellekään velkaa, niin oli hän tietysti maksanut myöskin Saluces-suvulle velkansa. Muuten hän olisi kirjoittanut: "Ollen velkaa kaksisataa tuhatta livreä", eikä: "Olematta mitään velkaa."
— Kieltämättä hän olisi niin tehnyt, — keskeytti Jean.
— Mutta teillä ei ole muuta todistusta?
— Kuin Gaston IV:n sana, ei, madame; mutta häntä kutsuttiin aikoinaan lisänimellä moitteeton.
— Kun taas vastapuolellanne on sitoumus.
— Niin, sen tiedän hyvin, — vastasi vanhus, — ja sehän se sotkeekin koko jutun!
Hänen olisi tullut sanoa: tekee sen aivan selväksi; mutta vanha rouva arvosteli asioita omalta kannaltaan.
— Te olette siis vakuutettu, madame, että Salucesit ovat saaneet rahansa takaisin? — kysyi Jean.
— Kyllä, kreivi, — vastasi rouva de Béarn innolla, — siitä olen aivan vakuutettu.