— Ei; kuningas tahtoo, että se uutinen räjähtää kuin pommi.
— No niin, nyt sen olen keksinyt.
— Ihanko varmaan, hra varakreivi? — kysyi rouva de Béarn.
— Aivan varmasti, — toisti Jean.
Kuuntelijain silmät pyöristyivät ja korvat nousivat pystyyn. Jean veti tuolinsa heidän tuolejaan lähemmäksi.
— Tietysti ei myöskään kreivitär de Béarn tiedä enempää kuin muutkaan, että sinut esitellään ja että sinulla on kummitäti.
— En tietystikään. Enkä olisi tosiaan siitä tiennyt mitään, ellette olisi itse sitä minulle kertonut.
— Te ette siis ole meitä muka nähnytkään; ettekä luonnollisesti tiedä koko asiasta mitään. Ja sitten te anotte pääsyä kuninkaan puheille.
— Mutta kreivitär tässä väitti äsken, ettei kuningas ota minua vastaan.
— Te anotte päästä kuninkaan puheille tarjoutuaksenne kreivittären kummitädiksi. Te ette tiedä, ymmärrätte, että hänellä on jo kummitäti. Niin, te anotte päästä kuninkaan puheille ja tarjoudutte esiintymään kälyni kummina. Ottaen huomioon teidän syntyperänne on hänen Majesteettinsa teille tarjoumuksenne johdosta sangen armollinen. Kuningas ottaa teidät vastaan, kiittää teitä tarjouksestanne, kysyy teiltä, mitä hän voi mieliksenne tehdä. Silloin te esitätte oikeusasianne ja johtopäätöksenne. Hänen Majesteettinsa ymmärtää asian, suosittelee teitä asianomaisille, ja juttunne, jonka luulitte kaduttavanne, te voitatte.