Niin puheltiin takimaisessa osastossa, kun yhtäkkiä kuului tieltä ikäänkuin laukkaavan hevosen kavioiden kopinaa, ja sen äänen jälkeen kuului huudahdus, joka oli samalla sekä levottomuutta että hämmästystä ilmaiseva.
— Mitäs tämä taas merkitsee? — huudahti matkustajamme, avasi nopeasti vaununoven ja hypähti ulos astumatta edes jalkalaudalle.
3.
Lorenza Feliciani.
Seuraavaa oli tapahtunut vaunujen ulkopuolella sillaikaa kuin matkustaja ja oppinut juttelivat sisässä.
Ukkosen iskun kaataessa etuhevoset ja peljästyttäessä takimaiset pystyyn, oli kääsipuolella istuva nainen pyörtynyt, kuten olemme kertoneet.
Hän jäi muutamaksi hetkeksi tajuttomaksi, mutta koska hän oli pyörtynyt ainoastaan pelosta, niin hän palasi pian tuntoihinsa.
— Oi, — sanoi hän, — onko minut jätetty tänne aivan avuttomaksi, ja eikö ole ainoatakaan ihmistä, joka säälii minua?
— Madame, — vastasi arka ääni, — olen minä, jos jollakin tavoin voin teitä auttaa.
Kuullessaan tuon äänen, joka kaikui melkein hänen korvansa juuressa, kohosi nuori nainen pystyyn, ja kun hän pisti päänsä ja molemmat kätensä ulos ajoneuvojen nahkaisten uudinten raosta, näki hän edessään miehen seisomassa vaunujen porraslaudalla.