— Vai niin; mitäs kello nyt on?
— Se on kohta puoli yhdeksän illalla.
— Jeesus! — huudahti vanhus pannen kätensä ristiin, — taas yksi päivä mennyt, kadonnut, hukattu! Tulevatko päivät nykyään lyhemmiksi? Eikö vuorokaudessa enää ole neljääkolmatta tuntia?
— Ellette tahdo syödä, niin nukkukaa edes joku hetki, mestari.
— Olkoon menneeksi, minä nukun kaksi tuntia; mutta kahden tunnin päästä katso kelloasi, kahden tunnin päästä tulet sinä minut herättämään.
— Sen lupaan.
— Katsos, kun minä rupean nukkumaan, Akharat, — virkkoi vanhus anelevalla äänellä, — niin pelkään aina, että nukun iäksi. Tulethan minut herättämään, tulethan? Älä sitä minulle lupaa, vaan vanno se minulle.
— Minä vannon, mestari.
— Kahden tunnin päästä?
— Kahden tunnin!