Käräjätäti ei ollut huomaavinaan mitään, vaan nousi vaunuihin ja ilmoitti kuskille osoitteensa.
32.
Kuningas on ikävissään.
Kuningas oli matkustanut, kuten oli sanonut, Marly'hin, jossa hän oli kello kolme iltapuolella antanut määräyksen saattaa itsensä Luciennesiin.
Hän oletti tietysti, että myöskin rouva Dubarry kiiruhtaisi hänen pienen kirjeensä saatuaan pois Versaillesista ja menisi odottamaan häntä ihastuttavan sievässä uudessa talossaan, jonka hän oli äskettäin itselleen rakennuttanut. Siellä oli kuningas jo käynyt pari kolme kertaa, mutta ei ollut viettänyt siellä vielä yötä, sillä verukkeella, kuten hän sanoi, ettei Luciennes ollut kuninkaallinen linna.
Niinpä hän huvilinnaan tullessaan kummastui, kun tapasi siellä vaan Zamoren huvittelemassa sangen vaatimattomasti ja varsin vähän kuvernöörimäisesti, nimittäin kynimällä pois höyheniä papukaijasta, joka koetti häntä purra.
Nuo kaksi suosikkia olivat ainaisissa huonoissa väleissä, samoin kuin hra de Choiseul ja rouva Dubarry.
Kuningas istahti pikkusaliin ja lähetti saattokuntansa pois.
Hänen ei ollut tapana kysellä asioita lakeijoilta eikä talon arvokkaammalta väeltä, vaikka hän olikin uteliain herra koko valtakunnassa; mutta Zamorehan ei ollut edes lakeijakaan, vaan arvoltaan jotain apinan ja papukaijan väliltä.
Kuningas kyseli siis Zamorelta.