— Minun täytyy, hyvä kreivitär, minä olen kutsunut Sartines'n luokseni erääseen sangen tärkeään työhön.
— Miten vaan tahdotte, sire; mutta toivoakseni syötte täällä ainakin illallista.
— Kyllä, ehkä syön… minulla on melkoisen nälkä; niin, minä syön.
— Anna tuoda pöytään, Chon, — sanoi kreivitär kälylleen ja antoi hänelle jonkin merkin, josta oli nähtävästi jo ennen sovittu.
Chon poistui.
Mutta kuningas oli huomannut tuon merkin kuvastimesta, ja vaikkei sitä ymmärtänytkään, aavisteli hän kuitenkin joutuvansa johonkin ansaan.
— Mutta, ei, ei, — sanoi hän; minä en voi jäädä tänne edes illallisellekaan; minun täytyy lähteä täältä aivan heti. Minun täytyy kirjoittaa nimiäni papereihin; tänään on lauantai.
— Hyvä, minä käsken ajamaan hevoset portaiden eteen.
— Tehkää se, kultaseni.
— Chon!