— Kuvernöörin.
— Entä portit? — kysyi kuningas.
— Mitkä portit, sire?
— Linnan portit.
— Nekin on pantu lukkoon.
— Kaunista! Mutta totta kai annetaan avaimet?
— Sire, avaimet ovat kuvernöörin vyössä.
— No ainakin tätä linnaa vahditaan hyvin, — sanoi kuningas. — Peste, onpa tämä järjestystä!
Lakeija poistui nähdessään, ettei kuninkaalla enää ollut häneltä kysyttävää.
Kreivitär lojui mukavasti nojatuolissa ja pureskeli kaunista ruusua, jonka rinnalla hänen huulensa hohtivat kuin koralli.