Kuningas huokaisi toisen kerran, vielä synkkämielisemmin kuin äsken.
— Ah, siinähän nyt olette, Sartines; kylläpä olette täsmällinen! Tämän lausui hän sellaisella äänellä, ettei voinut erehtyä, olivatko sanat kiittäviä vai moittivia.
Poliisipäällikkö avasi salkkunsa ja alkoi vetää siitä esiin papereita.
Silloin kuului ulkoa pihahietikolta vaunujen pyöräin ratinaa.
— Odottakaahan, Sartines, — pyysi kuningas. Ja hän kiiruhti ikkunan ääreen.
— Mitä ihmettä, kreivitär lähtee kotoa?
— Hänpä juuri, sire, — vastasi ministeri.
— Eikö hän sitten odotakaan kreivitär de Béarnia?
— Sire, minä olen taipuvainen luulemaan, että hän väsyi häntä odottamaan ja menee nyt itse häntä noutamaan.
— Mutta tuon rouvanhan piti tulla tänne tänä aamuna…