— No, teidän Majesteettinne käskee, ja kreivittären halu toteutuu.
— Mitä ajattelettekaan, Sartines? — huudahti kuningas. — Sanokaa minulle suoraan, voinko minä sekaantua moiseen asiaan? Voinko minä nimikirjoituksellani käskeä ihmisiä olemaan kohteliaita rouva Dubarrylle? Saatatteko te, Sartines, älykäs mies, neuvoa minua tekemään suorastaan valtiokeikausta täyttääkseni kreivittären päähänpistoja?
— Oh, en suinkaan, sire. Minä alistun vaan sanomaan, samoin kuin teidän Majesteettinnekin: kreivitär-parka!
— Ja muuten, eihän hänen asemansa ole vielä lainkaan toivoton. Te näette kaikki asiat sen värisinä kuin tuo teidän pukunne, Sartines. Kuka voi sanoa, ettei rouva de Béarn vielä muuta päätöstään? Kuka voi väittää, että dauphine saapuu niin pian? On vielä neljä päivää ennenkuin hän joutuu Compiègneen, ja neljässä päivässä ehtii tehdä mitä hyvänsä. No niin, tehdäänkö tänä aamuna työtä, hra Sartines?
— Oh, teidän Majesteettinne, ainoastaan nimi kolmeen paperiin. Ja poliisipäällikkö veti salkustaan ensimäisen paperin.
— Kah, — sanoi kuningas, — vangitsemiskäsky.
— Niin, sire.
— Ja kuka on vangittava?
— Teidän Majesteettinne suvaitsee silmäillä itse paperia. — Muuan hra Rousseau? Mikä Rousseau hän on, Sartines, ja mitä hän on tehnyt?
— Kirjan Yhteiskunnallinen sopimus, sire.