Vanha kreivitär rypisti sakeita, harmaita kulmakarvojaan.
— Arvelen, ettei hänen vierailunsa tuota minulle liioin hyötyä.
— Ottiko hra de Maupeou teidät sitten huonosti vastaan, madame?
— Hovin kohteliaisuuksia!
— Mutta minullapa on luullakseni ollut kunnia tarjota teille jotain kouraantuntuvampaakin kuin kohteliaisuuksia.
— Madame, ihminen päättää, Jumala säätää.
— Puhutaanpa tosissamme asioista, — virkkoi kreivitär.
— Kyllä, minä kuuntelen,
— Te poltitte jalkanne?
— Näette sen itse.