— Pahoin?
— Kauheasti.
— Ettekö voisi, vaikka teillä on tuo palohaava, kylläkin kipeä, mutta ei silti vaarallinen, ponnistaa voimianne kestääksenne matkan vaunuilla Luciennesiin ja seistä siellä yhden ainoan sekunnin huoneessani hänen Majesteettinsa edessä?
— Mahdotonta, madame; kun vaan ajattelenkin, että minun pitäisi nousta vuoteesta, tunnen pyörtyväni.
— Mutta sittenhän tuo teidän haavanne on aivan hirveä?
— Niin, se on hirveä, kuten sanotte.
— Ja kuka täällä sitä sitoo, kuka antaa teille ohjeita ja hoitaa teitä?
— Minulla on, niinkuin kaikilla naisilla, jotka ovat olleet perheen emäntiä, erinomaisia lääkkeitä palohaavoille; minulla on omaa valmistamaani voidetta.
— Olisiko sopivaa pyytää tuota lääkettä nähdä?
— Se on tuossa pöydällä pullossa.