"Ulkokullattu", mietti kreivitär itsekseen, "näin tarkoin hän on suunnitellut teeskentelynsä; hän on tosiaan ylen ovela; mutta nähdäänhän loppuun asti".
— Madame, — sanoi hän aivan hiljaa, — minullakin on ihmeellistä öljyä tällaisia vammoja vastaan; mutta sitä ei voi käyttää muuten kuin ottamalla huomioon millainen palohaava on.
— Miten: millainen?
— Niin, palovammoja on tavallinen punehtuma tai rakko tai oikea haava. Minä en ole tosin mikään lääkäri, mutta onhan jokainen joskus itseään polttanut.
— Madame, se on oikea palohaava, — vastasi vanha kreivitär.
— Hyvä Jumala, millaiset tuskat teillä mahtaa olla! Annatteko minun koettaa siihen öljyäni?
— Sangen mielelläni, madame. Toitteko sitä mukananne?
— En, mutta minä lähetän sitä noutamaan…
— Kiitän tuhannesti!
— Mutta minun täytyy nähdä ensin, miten vaarallinen haava on.