Eläin totteli ja tuli ja alisti päänsä sitä kohti ojentuvan käden hyväiltäväksi.
Silloin tarttui nuori nainen toisella hoikalla kädellään hevosta harjaan, nojasi toisella kääsi-osaston etulautaan ja kavahti satulaan, aivan yhtä keveästi kuin saksalaisten ballaadien aaveet, jotka hyppäävät ratsujen lautasille ja pitävät takaa kiinni matkalaisten vyöstä.
Nuorukainen ryntäsi häntä kohti, mutta nainen pysäytti hänet käskevällä kädenliikkeellä.
— Kuulkaa, — sanoi hän, — vaikka olette nuori, tai paremminkin koska olette nuori, täytyy teillä olla sääliväinen sydän, älkää siis estäkö minua lähtemästä. Minä pakenen miestä, jota rakastan, mutta ennen kaikkea olen minä roomatar ja oikea katolilainen, ja tuo mies saattaisi sieluni iäiseen kadotukseen, jos olisin kauemmin hänen parissaan. Hän on jumalankieltäjä ja taikuri, jota Jumala nyt on ukkosensa äänellä varoittanut. — Jospa hän painaisi tuon varoituksen mieleensä. Kertokaa hänelle, mitä olen nyt teille sanonut. Taivas palkitkoon teitä avusta, jota minulle annoitte. Ja nyt, hyvästi!
Näin sanoi hän, ja keveänä kuin nevojen yllä häilyvät usvat kiiti hän pois laukkaavan Djeridin selässä ja katosi tuossa tuokiossa.
Nuorukainen ei voinut pidättää ällistyksen ja kummastuksen huutoa, kun näki hänen noin pakenevan.
Se huuto se oli kaikunut vaunujen sisälle ja herättänyt siellä olevan matkustajan huomiota.
4.
Gilbert.
Se huuto oli tuon matkustajan, kuten sanoimme, hälyttänyt.