— Kyllä, erään sivuseikan.
— Sanokaa se.
— Minä en voinut tietysti odottaa kunniaa astua suuren kuninkaamme eteen. Ah, Versailles ja sen loisto ovat jo niin kauan olleet minulle vieraita, että minulla ei ole sinne mennäkseni sopivaa pukua.
— Sen olinkin aavistanut, madame. Kun eilen läksitte luotani, alettiin valmistaa teidän esittelypukuanne, ja minä annoin tilata sen eräältä toiselta ompelijattarelta kuin omani, ettei hänelle tulisi liiaksi työtä. Huomenna kello kaksitoista päivällä se on valmis.
— Minulla ei ole jalokiviä.
— Böhmerin ja Bassangen liike antaa teille huomenna ilmoitettuani heille kahdensadankymmenen tuhannen livren arvoiset juhlakorut, jotka se ottaa teiltä takaisin ylihuomenna kahdestasadasta tuhannesta livrestä. Siten te saatte vahingonkorvauksenne.
— Hyvä, madame; minulla ei ole enää mitään toivomista.
— Olen ihastunut siitä.
— Mutta poikani virkavaltuus?
— Hänen Majesteettinsa jättää paperin itse teille.