— Anteeksi. Minä en ole rahoissani, kuten voitte arvata. Minä olen velkaa mestari Flageot'lle noin yhdeksäntuhatta livreä.
— Yhdeksäntuhatta livreä!
— Oi, se on aivan välttämätöntä. Mestari Flageot on erinomainen neuvonantaja.
— Kyllä, sen minä uskon, — vastasi kreivitär. - Minä maksan nuo yhdeksäntuhatta livreä omista varoistani. Toivon, että olette nyt huomannut minut taipuisaksi?
— Oh, te olette aivan moitteeton, madame; mutta minäkin luulen osoittaneeni hyvää tahtoa.
— Jos tietäisitte, miten pahoittelen, että olette polttanut itsenne, — virkkoi rouva Dubarry hymyillen.
— Minä en pahoittele sitä laisinkaan, — vastasi käräjätäti, — sillä minun harras alttiuteni antaa toivoakseni minulle siitä huolimatta voimaa ollakseni teille avuksi aivan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
— Toistetaan vielä kerran ehdot, — virkkoi rouva Dubarry.
— Malttakaahan.
— Unohditteko vielä jotain?