— Varsin mielelläni, madame.
— Olen varma, että jos taipuisitte asumaan minun luonani, niin Tronchin parantaisi jalkanne ainakin kolmessa päivässä. Tulkaa siis sinne, ja saatte koetella öljyäni, joka on erittäin tehokasta.
— Lähtekää nyt vaan yksinänne, — vastasi varova vanhus; — sillä minun on eräitä asioita suoritettava ennenkuin voin teidän luoksenne tulla.
— Te hylkäätte pyyntöni?
— Päinvastoin vakuutan, että minä sen hyväksyn, madame; mutta en juuri tällä hetkellä. Nyt juuri lyö Abbayen kello yksi, antakaa minun jäädä kello kolmeen; täsmälleen kello viisi tulen Luciennesiin.
— Suvaitsetteko, että veljeni tulee teitä vaunuilla noutamaan kello kolme?
— Oi, mielelläni.
— Pitäkää nyt itsestänne hyvää huolta siihen saakka.
— Älkää peljätkö. Minä olen aatelisnainen, minä olen luvannut, ja vaikka henkeni menisi, esiinnyn teille huomenna Versaillesissa kunniaksi!
— Näkemiin, rakas kummitäti!