— Niin oli.
Ja Balsomo iski silmänsä ajoneuvojen etuosastoon niinkuin olisi aikonut katseellaan lävistää sen lujat seinät.
— Täällä oli hevonen kiinni ajoneuvojen pyörässä.
— Niin, mutta missä hiidessä se nyt on?
— Monsieur, se nainen, joka oli kääseissä, läksi täältä hevosella, joka oli sidottu tuonne taakse pyörään.
Matkustaja ei huudahtanut eikä virkkanut sanaakaan. Mutta yhdellä hyppäyksellä hän meni kääsien luo ja tempaisi nahkauutimet syrjään. Salama, joka samassa leimahti taivaalla, näytti hänelle, että kääsit olivat tyhjät.
— Kautta Kristuksen veren! — karjahti hän äänellä, joka muistutti sitä säestävää ukkosen jyrähdystä.
Sitten hän katseli ympärilleen ikäänkuin miettien keinoa ajaakseen naista takaa. Mutta hän huomasi, ettei sitä löytynyt.
— Koettaa saada kiinni Djerid jollakin noista hevosista, — jatkoi hän päätä pudistaen, — olisi sama kuin lähettää kilpikonna ajamaan gasellia… Mutta kyllä saan tietää, minne hän meni, jollei vaan…
Hän pisti nopeasti ja huolissaan kätensä liiviensä taskuun, veti siitä pienen lompakon ja avasi sen. Eräässä lompakon osastossa oli pala kokoontaitettua paperia ja paperissa kihara mustia hiuksia.