Matkustajan kasvot kirkastuivat, kun hän näki nämä hiukset, ja hän rauhoittui täydellisesti, ainakin mikäli päältä katsoen voi huomata.
— Hyvä, — sanoi hän painaen otsalleen kätensä, joka kohta alkoi helmeillä hiestä, — hyvä, ei ole hätää. Mutta eikö hän puhunut teille mitään lähtiessään?
— Puhui kylläkin.
— Mitä hän teille sanoi?
— Käski ilmoittamaan teille, ettei hän lähtenyt teidän luotanne suinkaan teitä vihaten, vaan pelosta. Että hän on oikea kristitty, kun te sitävastoin…
Nuorukainen arasteli jatkaa.
— Kun minä sitävastoin? — toisti matkustaja.
— En tiedä, uskallanko teille sitä sanoa? — virkkoi nuorukainen.
— Antakaa tulla, hitossa!
— Kun te sitävastoin olette muka jumalankieltäjä ja uskoton, jolle
Jumala on tänä iltana tahtonut antaa vielä viimeisen varoituksensa.
Ja että hän, tuo nainen, oli sen varoituksen ymmärtänyt, ja hän
neuvoi myöskin teitä sitä ymmärtämään.